Vuoden odotetuin: Netflixin The Witcher -sarja (2019)

sonjaars /

Witcher-sarja-sonjaarstio.fi

Kun valtaosa on odotellut joulua, olen itse pääasiassa odottanut lähes koko vuoden tätä hetkeä. Eilen Netflix julkaisi sarjan, jota olen odottanut enemmän kuin mitään ohjelmaa vuosiin. Eilen Netflixiin julkaistiin The Witcher -sarja. Voi pojat. Tästä postauksesta tuleekin sitten pidemmän sorttinen. Lue koko postaus tai navigoi itseäsi kiinnostavaan kohtaan.

Tekstissä ei ole spoilereita juonesta, mutta jos et halua tietää mitään ennen sarjan katsomista, jätä lukeminen myöhemmäksi.

  1. Taustaa
  2. Kohu jo ennen kuvauksia
  3. The Witcher -sarja (3.1 Rakenne, 3.2 Henkilöhahmot ja näyttelijät, 3.3 Miljöö ja erikoistehosteet)
  4. The Witcher -sarja ei ole uusi Game of Thrones , eikä sen pidäkään olla
  5. Lopuksi

1. Taustaa

The Witcher -sarja on Netflixin alkuperäistuotanto, jonka taustalla on puolalaisen kirjailijan Andrzej Sapkowskin Noituri-kirjasarja (puol. Wiedźmin, engl. The Witcher). Alkuperäinen kirjasarja koostuu kahdesta novellikokoelmasta sekä kuudesta romaanista. Teokset kuuluvat fantasiagenreen ja ensimmäinen teoksista on julkaistu vuonna 1993. Suurin osa kuitenkin taitaa tuntea The Witcher -tarinan kirjojen pohjalta tuotetuista The Witcher -peleistä, jotka on toteuttanut niin ikään puolalainen CD Projekt Red -pelitalo. Pelejä on tullut yhteensä kolme ja viimeistään niistä viimeisin sai osakseen paljon mainetta ja kunniaa. The Witcher 3: Wild Hunt -peli palkittiin useissa eri yhteyksissä vuoden parhaana pelinä ja se jatkaa edelleen olemassaoloaan yhtenä genrensä palkituimpana pelinä.

Minulle itselleni Noituri-saaga tuli tutuksi ennen kaikkea pelien kautta. The Witcher 3 on edelleen lempipelini koskaan, mikä on paljon sanottu, sillä olen pelannut todella paljon ja kaikenlaista. Kyseinen peli jätti minuun kuitenkin lähtemättömän jäljen erinomaisen ja koukuttavan tarinan, upean grafiikan ja mieleenpainuvan sekä taiturimaisen musiikkinsa ansiosta. Pelien kautta lopulta tutustuin myös kirjasarjaan, josta olen tähän mennessä lukenut neljä ensimmäistä. Loput odottavat hyllyssä lukuvuoroaan.

2. Kohu jo ennen kuvauksia

Jo ennen kuin sarjaa oli kuvattu minuuttiakaan, internetin ihmeellinen maailma oli jo ehtinyt lytätä tulevan sarjatuotannon. Sarjan castingista liikkui enemmän ja vähemmän faktuaalista tietoa, valheet tai puolitotuudet ehtivät kuitenkin kuohuttaa yleisöä. Myöhemmin muutaman sekunnin videopätkät sarjan testikuvauksista ehtivät huvittaa kansaa: näyttelijä ei näyttänyt vakuuttavalta tai oikealta, peruukki oli naurettavan näköinen, kaikki oli pielessä.

Alkuperäisessä tarinassa itsessään on vahvojakin vaikutteita slaavilaiseen perinteeseen. Casting-valinnat aiheuttivat raivoa, koska kirjoissa ja peleissä vaaleaihoisina esitettyjä henkilöhahmoja tulisi sarjassa näyttelemään tummaihoinen näyttelijä. Juuri kukaan ei uskonut DC:n Supermiehenä tunnetun Henry Cavillin olevan hyvä tai edes siedettävä valinta päähenkilön rooliin. Myös muut tärkeimmät roolitukset saivat poikkeuksetta vihaa osakseen.

Suurin osa niistä, jotka kokivat vahvinta raivoa sarjan alkutuotannon aikana, olivat juuri The Witcher -pelien faneja. Kirjojen fanit toppuuttelivat usein pelaajia Facebookin kommenttikentissä ja muistuttivat, ettei pelin luoma kuva tarinan maailmasta ole välttämättä oikea eikä sarjan ollut edes tarkoitus mukailla pelejä vaan alkuperäistekstejä. Erityisesti Cavillin ulkonäkö sarjan päähenkilönä aiheutti suurta ahdistusta monissa pelin ystävissä, sillä Cavill ei juurikaan muistuta pelin versiota tarinan päähenkilöstä, Geralt Rivialaisesta. Suuri osa oli tottunut juuri siihen, miten peli oli The Witcher -universumin esittänyt. Nyt piti kuitenkin tottua uuteen totuuteen.

3. The Witcher -sarja

Huolimatta kohuista ja poikkeuksellisen vahvasti negatiivisesta alkutilanteesta, tuotanto edistyi lopulta vaiheeseen, jossa ensimmäiset trailerit julkaistiin. Jo siinä vaiheessa oli huomattavissa se, että se vihaisinkin ja pelokkainkin fanikunta hieman hiljeni ja alkoi ehkä varovasti toivoa. Trailerit olivatkin hienoja, Cavill vakuutti pääroolissa enemmän kuin kukaan olisi uskonut. Mikään tästä ei kuitenkaan valmistanut siihen, mitä valmis sarja toisi tullessaan.

The Witcher -sarja seuraa kirjojen tarinaa. Tarinan päähenkilö Geralt Rivialainen on noituri (eng. witcher), lapsena perheeltään anastettu mies, joka on käynyt muiden kohtalontovereidensa kanssa vastentahtoisesti läpi raakoja mutaatioita. Suurin osa lapsista kuolee, mutta ne, jotka selviävät, eivät ole enää ihmisiä. Geraltin, kuten muidenkin noitureiden ainoa tehtävä on tappaa rahasta hirviöitä, jotka uhkaavat tavallisten ihmisten elämää. Noitureita ei pidetä arvossa vaan heitä pelätään ja halveksitaan huolimatta siitä, että he riskeeraavat elämänsä taistellessaan monstereita vastaan. Huhujen mukaan mutaatiot vievät noitureilta kyvyn tuntea mitään inhimillisiä tunteita. Erilaiset maagiset kyvyt auttavat vaarallisissa tehtävissä, samoin monenlaisia lisävoimia antavat taikajuomat.

Sarjassa on kirjoja selvemmin kolme päähenkilöä; Geralt Rivialaisen lisäksi Netflixin tuoreessa tuotannossa seurataan Cintran prinsessa Cirin sekä noita Yenneferin elämiä.

3.1 Rakenne

The Witcher -sarja voi alkuun vaikuttaa hieman hämmentävältä, erityisesti niille, joille tarina ei ole ennestään tuttu. Sarjassa on kuitenkin lopulta hyvin looginen ja selkeä tarinarakenne, joka jakautuu päähenkilöidensä mukaan kolmeen osaan.

Nykyisyys – n. 12-vuotias Ciri
Menneisyys – Geralt Rivialainen hirviöjahdissa
Kaukaisempi menneisyys – Yenneferin tarina

Huolimatta siitä, että sarjassa on vain kahdeksan jaksoa, liikutaan ajassa huimiakin hyppäyksiä. Kätevää on se, ettei vuosien kuluminen juurikaan aiheuta näyttelijöille harmaita hiuksia (kuvainnollisesti eikä kirjaimellisesti): noiturit ja noidat kun eivät juurikaan ulkonäöllisesti vanhene. Hahmot pysyvät siis hyvin saman näköisinä vuodesta tai vuosikymmenestä huolimatta, mikä voi osaltaan vaikeuttaa aikajanojen hahmottamista.

Sarjan loppua kohti jokaisen päähenkilön aikajana ja henkilökohtainen tarina päätyy kuitenkin yhteen, nykyisyyteen. Hahmojen kohdalla on kuitenkin perusteltua aloittaa eri ajoista; taustatarinat ovat tärkeitä ja tuovat merkitystä nykyisyyden tapahtumille.

Sarjan rakenteen tietynlaista hyppivyyttä tai pikemminkin lyhyemmistä, itsenäisemmistä pätkistä koostuvaa kokonaisuutta selittää myös se, että sarjan ensimmäinen kausi perustuu kirjojen ensimmäisiin osiin, jotka ovat novellikokoelmia. Minusta tämä taiteellinen ratkaisu ei kuitenkaan yhtään käänny itseään vastaan, pikemminkin päinvastoin.

3.2 Henkilöhahmot ja näyttelijät

Geralt Rivialainen on sarjan päähenkilö. Noituria esittää Henry Cavill ja kaikkien odotusten vastaisesti mies tekee aivan ilmiömäistä työtä tuodessaan hahmon henkiin. Cavill oli erityisesti havitellut roolia, mutta saanut sen vasta, kun toista sopivaa näyttelijää ei rooliin löytynyt. Näyttelijä on treenannut hurjasti roolia varten ja onkin nyt elämänsä kunnossa. Myös pelien kautta Geralt-hahmolle ominainen matala ja karhea ääni on poikkeuksellisen uskottavasti ja hienosti toteutettu Cavillin suorituksessa. Olin itsekin aluksi hyvin skeptinen, sillä pidän paljon pelien Geraltista, josta Cavill huomattavasti poikkeaa. On kuitenkin oleellista muistaa, ettei sarjan Geraltin ole tarkoitus adaptoida peliä vaan juuri alkuperäiskirjoja. Nyt nähtyäni sarjan, Cavill ei vain esitä Geraltia, hän on Geralt. Kukaan muu ei voisi tehdä suoritusta paremmin kuin hän.

Prinsessa Cirilla on Noituri-saagan toinen hyvin tärkeä hahmo. Prinsessa on Citran kruununperillinen, mutta tytöllä on erikoislaatuisia voimia, jotka tekevät hänestä vallanhimoisten hallitsijoiden maalitaulun. Ciriä esittää brittiläinen tuntemattomampi nimi Freya Allan. En ymmärrä, miten 18-vuotias näyttelijä onnistuu esittämään n. 12-vuotiasta Ciriä niin onnistuneesti. Tytön kasvoissa on erikoislaatuista herkkyyttä ja erilaiset tunteet korostuvat hienosti.

Noita Yenneferin tarina on sydäntä särkevä. Tie tavallisesta ihmisestä noidaksi ei ole tuskaton, mutta lopulta naisen ja Geraltin tiet kohtaavat merkittävästi. Yenneferiä näyttelevä Anya Chalotra tekee hienon roolin ja hänet nähdään ruudussa itkemässä lukemattomia kertoja. Tuskan kuvaus on niin osuvaa, että katsojaakin sattuu.

Myös sarjan sivuhahmot ovat erinomaisia. Oma suosikkini on Geraltin uroteoista lauluja rustaava trubaduuri ja naistenmies Valvatti (puol. ja sarjassa Jaskier, eng. ja peleissä Dandelion) korostuu sarjassa jännittävällä tavalla moderniksi hahmoksi. Hänet voisi nostaa The Witcher -sarjasta lähes nykymaailmaan, eikä kukaan välttämättä ihmettelisi häntä. Jatkuva puhe, hauskat heitot ja eräänlaisena comic reliefinä toimiminen eivät missään nimessä vie hahmon vakuuttavuutta pois, päinvastoin. Valvatti tuo sarjaan ihanan kodikasta tunnelmaa. Hahmoa näyttelee brittiläinen Joey Batey.

Ainoa vähän ontoksi jäänyt hahmo itselleni on toinen tärkeä noitahahmo Triss (Anna Shaffer). Kirjoissa naisen ihonväriä ei mainita, mutta punainen tukka kylläkin. Peleissä nainen esitetään vaaleaihoisena sekä punatukkaisena. Jostakin syystä itseäni jäi sarjassa häiritsemään se, että Triss on tummatukkainen. Yhdistän punaisen tukan hahmoon niin voimakkaasti, että tukan värin vuoksi Triss jää minulle hieman ohueksi hahmoksi. Osasyy kokemukseeni saattaa olla myös se, että Triss on peleissä huomattavasti suuremmassa roolissa kuin kirjoissa, ja koska sarja noudattaa kirjoja, odotin ehkä liikaa Trissin hahmolta tässä yhteydessä.

3.3 Miljöö ja erikoistehosteet

Fantasiasarjoissa ja -elokuvissa on aina poikkeuksellisen tärkeää se, miltä maailma näyttää. Riman on nostanut korkealle niin ikään Taru sormusten herrasta sekä nykyajan sarjaherruutta edelleen nautiva Game of Thrones. Näyttävään maailmaan kuuluvat vehreät, satumaiset metsämaisemat, vuoristoreitit, sinertävät vedet ja vaikuttavat kivirakennukset. The Witcher -sarja tarjoaa tämän kaiken. Sarjaa on kuvattu niin unkarissa, Kanariansaarilla kuin Puolassakin, ja ympäristö on todella henkeäsalpaavaa.

Siinä missä The Witcher -sarja ei jää millekään fantasiatuotannolle kakkoseksi kuvauskohteiden kauneudessa ja vaikuttavuudessa, se jää hieman edeltäjistään jälkeen erikoistehosteissa. Nämä toki ovat hieman myös makukysymyksiä; minua ei häiritse ollenkaan henkilöhahmojen erittäin silmäänpistävät silmien erikoiset värit ja niiden korostaminen, mutta toisaalta jotakuta se voi haitata. Geraltin taistelut hirviöitä vastaan ovat hienoja, mutta hirviöt ovat omaan makuuni hieman liikaa keinotekoisen näköisiä. Toki Game of Thrones on asettanut riman ehkä vähän liiankin korkealle, eikä tuotantoja ylipäätään saisi verrata toisiinsa. Siitä lisää myöhemmin.

Miekkataistelut ovat tässä sarjassa genrensä hienoimpia. Koreografiat ovat Noituri-saagalle ominaisia ja niissä on oma, helposti tunnistettava tyyli, joka pysyy alkuperäistarinoille uskollisena. Cavill on myös nähnyt aivan hirvittävästi vaivaa miekkailuharjoituksissa ja sen kyllä näkee.

4. The Witcher -sarja ei ole uusi Game of Thrones, eikä sen pidäkään olla

Olen erityisesti Game of Thronesin loppumisen jälkeen seurannut aktiivista ja hurmoksellisestakin keskustalua siitä, ”mikä on seuraava Game of Thrones”. Olen nähnyt lukemattomia otsikoita tyyliin: ”Onko Sarja X uusi Game of Thrones?” sekä ”Sarja Y ei ole mikään uusi Game of Thrones, sanovat pettyneet fanit”. Myös The Witcher on saanut tästä osansa.

Tämä keskustelu on naurettava. On totta, että Game of Thrones on varmasti nostanut riman hyvin korkealle ja se on mahtavaa: saamme nauttia paremmista ohjelmista! Tällaisten ilmiöiden tarkoitus ei kuitenkaan ole toimia kaikkien seuraavien ohjelmien raja-arvona. ”Jos ei ole vähintään yhtä hyvä kuin GoT, ei ole mitään” on todella harmillinen ajatustapa, sillä se vie arvoa pois myös sellaisilta sarjoilta, joita ei voi edes verrata GoT:iin.

Tehdäänpäs yksi asia selväksi. Mikään sarja ei ole uusi Game of Thrones. Vain Game of Thrones on Game of Thrones, eikä minkään muun tuotannon tarvitse olla se. On naurettavaa, että erityisesti fantasiagenressä kaikkia uusia tarinoita verrataan aina ikisuosikkeihin, vaikka tarinat ovat täysin erilaisia. Eihän kukaan jätä omenoita syömättä siksi, että appelsiinit ovat hyviä.

Lopetetaan tämä typerä vertailu aivan eri tarinoiden ja maailmojen kesken, se vain vie huomiota pois siltä tärkeimmältä asialta, eli uudelta tuotannolta. The Witcher -sarjasta voi joko pitää tai sitten ei, mutta sitä päätöstä ei kannata ikinä tehdä sen perusteella, onko The Witcher uusi GoT vai ei.

Loppusanat

The Witcher -sarja on hallittu ja hieno kokonaisuus erinomaisine näyttelijöineen, upeine miljöineen sekä koukuttavine tarinoineen. Ensimmäinen kausi kattaa kirjojen ensimmäistä ja toista osaa sekä hieman päälle, ja on lohduttavaa ajatella, että tätä mestariteosta on tulossa lisää vuonna 2021. Netflixin uutuus kunnioittaa alkuperäistekstejä ja palvelee minusta myös pelien faneja, kunhan he ensin uskaltavat sarjan vietäväksi. Cavill on vakuuttavin Geralt, jonka kuvitella saattaa ja myös muiden roolisuoritukset ovat kiitettävät.

Internetin ihmeellinen valtakollektiivikin tuntuu olevan sarjaan sittenkin tyytyväinen. Odotukset ylitettiin, pahasta fiiliksestä päästiin. Toki soraääniäkin yhä kuuluu, mutta IMDb-palvelun tämänhetkinen arvostelu lupaa hyvää vastaanottoa sarjalle.

Minut sarja vei kokonaan mukanaan ja katsoin sen tänään yhdeltä istumalta. Luultavasti mieleeni tulee myöhemmin vielä hurjasti uusia ajatuksia ja mielipiteitä, mutta minulle oli tärkeää päästä kirjoittamaan tästä mahtavasta sarjakokemuksesta heti. Kuulisin mielelläni sinunkin mielipiteesi! Kerro siis kommenteissa, millaisia ajatuksia The Witcher -sarja sinussa aiheutti.

Sarjarakastuja-asteikolla 9.5 / 10
IMDb-asteikolla 9.1/10


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *