Korona-kesän luetut: pika-arvosteluja

sonjaars /

Olen lukenut kevään ja kesän aikana ennätyksellisen paljon. Jotta saisin kirjoitettua jotain näistä kirjoista, päätin laatia osasta pika-arvosteluja. Ne voi lukea alle minuutissa, joten nappaapa tästä kirjasuosituksia sekä pistä mieleesi, mihin teoksiin ei ehkä kannata kuluttaa aikaansa. Toki makunsa kullakin, kuten aina.

Arvostelut ovat järjestyksessä parhaasta heikoimpaan.

1. Kesämyrsky: Siiri Enoranta

Kesämyrskyn ilmaisu oli ilmiömäistä. Enoranta kirjoittaa niin hyvin, että yhtä aikaa itkettää ja naurattaa. Palasin kielenkäytön siivittämänä johonkin sellaisiin tunteisiin, jotka olivat riepotelleet minua viimeksi teini-ikäisenä. Kesämyrsky on Enorannalle tyypillisesti spekulatiivista fiktiota, mutta se ei ole tämän teoksen kantava voima. Tärkeintä tässä teoksessa on varhaisteini Andrewin sekä tämän ikätovereiden kasvutarina lapsista nuoriksi ja se, kuinka erilaisilla, viiltävilläkin tavoilla se voi tapahtua. Tarkoituksenani oli postata tästä kirjasta Pride-kuukauden aikana, mutta se jäi kiireiden takia tekemättä.

10/10, teini-iän makuinen värisyttävä suositus.

2. Enkelipeli: Carlos Ruiz Zafón

Enkelipeli on itsenäinen jatko-osa Tuulenvarjo-suosikille. Kirja sijoittuu Unohdettujen kirjojen hautausmaa -universumiin, jonka muodostaa yhteensä neljä teosta. Zafón on kertonut, että kirjat voi lukea haluamassaan järjestyksessä, mutta itse päädyin lukemaan sarjaa ilmestymisjärjestyksessä. Enkelipeli on sarjan toinen teos, Tuulenvarjon kieroutunut sisarpuoli. Se käsittelee myös kirjailijuuden teemaa synkästi varsinaisen tarinan lomassa. Tätä teosta on vaikeaa tiivistää parilla virkkeellä, tutustukaa siihen itse. Luin tämän nyt toisen kerran, enkä vieläkään oikein ymmärtänyt loppuratkaisua. Toisaalta se todistaa, ettei kirjaa tarvitse aina ymmärtää nauttiakseen siitä.

9/10, synkkää ja pahuutta uhkuvaa maagista realismia Barcelonasta ja kirjailijan aivoista.

3. Nainen hytissä 10: Ruth Ware

Ruth Waren teokset tulivat tutuiksi jo kevään aikana, kun innostuin psykologisista trillereistä. Lo on toimittaja, joka saa mahdollisuuden todistaa kykynsä luksuslaivamatkalla. Lo kuitenkin uskoo nähneesä murhan, ongelma on vain se, ettei kukaan matkustajista puutu. Vaikka Nainen hytissä 10 ei ollut Waren paras teos (se on ehdottomasti Lukitut ovet), oli laivaan sijoittuva suljetun paikan mysteeri ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se piti tiukasti otteessaan ja sai lukijan arvailemaan. Vaikka loppu ei ollut täysin suosikkini, ei tämän teoksen lukeminen ole ajan haaskausta.

8.5/10, mukaansatempaava ”varma” psykologinen trilleri.

4. Taikuri ja taskuvaras: Anniina Mikama

Mikama todistaa Taikuri ja taskuvaras -teoksella, että kotimaasta todellakin tulee hyvää spekulatiivista fiktiota. Teos sopii niin nuoremmille kuin vanhemmillekin lukijoille ja sen yleistunnelma on jotenkin kepeä, vaikka aiheet eivät olekaan. Päähenkilö Mina asuu kadulla ja varastelee pysyäkseen hengissä. Pian hän tapaa Tomin, joka on keksijä ja taikuri. Tarina yllätti positiivisesti, sillä se sekoitti onnistuneesti niin historiallista romaania, dekkaria ja spekulatiivista fiktiota. Taikuri ja Taskuvaras on saman nimisen sarjan ensimmäinen osa.

8/10, helppoa ja nautittavaa spekulatiivista fiktiota kaikenikäisille.

5. Harmin paikka: Leena Lehtolainen

En ole koskaan aiemmin tutustunut Lehtolaisen kirjoihin, vaikka olisi ollut syytä (kuuluu yleissivistykseen, ainakin kotimaiseen kirjallisuuteen erikoistuneella kirjallisuuden maisterilla). Harmin paikka on Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarisarjan toinen osa. Minun piti pitkään miettiä, kumpi sarjan ensimmäisistä teoksista oli parempi, mutta tämä osa voitti niukasti. En tiennyt mitään Maria Kalliosta, mutta yllätyin erittäin positiivisesti hahmon kiinnostavuudesta. Kallio ei ole mikään naispoliisin stereotyyppi vaan oikeasti kompleksinen ja syvä hahmo, jonka elämää seuraa mielellään. Plussaa BDSM:stä.

8/10, mukavaa ja viihdyttävää pikkupaikan murhamysteeriä hauskalla twistillä.

6. Ensimmäinen murhani: Leena Lehtolainen

Ensimmäinen murhani on Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarjan ensimmäinen osa. Teos oli vahva ja hyvä aloitus sarjalle sekä pohjustus Maria Kallion hahmolle. Opiskelijakuoron harjoittelu- ja kaljottelureissu huvilalla saa ikävän lopun, kun yksi kuorolaisista löytyy kuolleena. Mitä kaikkea kuorolaisten välillä on oikein tapahtunut? Plussaa aidosta kuorodynamiikan kuvaamisesta.

8/10, vahva aloitus dekkarisarjalle, erityishauskaa niille, jotka ovat joskus laulaneet kuorossa.

7. Rouva Westaway on kuollut: Ruth Ware

Kesän viimeinen Waren teos. Harriet on itsensä juuri ja juuri elättävä nuori, joka saa kirjeen suuresta perinnöstä. Kirje ei kuitenkaan ole tarkoitettu oikeasti hänelle. Mutta voiko köyhä tyttö vastustaa suuren perinnön kiusausta? Rouva Westaway on kuollut poikkesi paljon muista Waren teoksista. Sen tempo oli erityisesti ensimmäisen puoliskon osalta melko hidas ja vaikka loppua kohden lukija hengästyy väistämättä, koin itse loppuratkaisun aivan pikkuisen antikliimaksiseksi. Plussaa tarot-korteista.

7.5/10, perustrilleri rauhallista luettavaa kaipaavalle.

8. Polta nämä kirjeet: Alex Schulman

Todellisuuteen pohjautuvassa romaanissa Schulman yrittää selvittää, mikä on myrkyttänyt heidän sukuaan kolmen sukupolven ajan. Polta nämä kirjeet on dramatisoitu mutta kiinnostava kuvaus traagisesta rakkaudesta, sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, murhayrityksestä. Pidin tarinasta, se oli tunteellinen ja vaikuttava, mutta ei suosikkejani.

7/10, tositarinoiden ja traagisten rakkaustarinoiden faneille.

9. Toinen silmä kiinni: Tiina Katriina Tikkanen

Toinen silmä kiinni on niin ikään dramatisoitu tositarina, enemmän tai vähemmän Tikkasen omasta elämästä. Tarinan päähenkilö saa aivoinfarktin ja silloin muistot alkavat palata. Millainen tämän isä oikein oli? Mitä tämä oikein teki, kun päähenkilö oli lapsi? Teos oli melko ahdistava kuvaus insestisestä pedofiliasta ja sen aiheuttamasta traumasta. Kuvaus ei ole raakaa, mutta mielikuvilta ei voi välttyä.

7/10, kielellisesti hieman erikoinen, mutta vaikuttava tarina. Herkkien kannattaa käyttää harkintaa.

10. Huijarin oppipoika: Anniina Mikama

Taikuri ja taskuvaras –teoksen jälkeen odotin jatko-osalta paljon. Tällä kertaa jatko-osa ei ollut mieleiseni, vaikka se sinänsä viihdyttävä olikin. Juoni eteni omaan makuuni liian hitaasti, enkä muutenkaan innostunut siitä, että jouduin luopumaan tutuiksi tulleista hahmoista. Huijarin oppipoika ei nimittäin jatka sarjan ensimmäisen osan tarinaa vaan on enemmänkin sen esiosa.

6.5/10, kelvollista ja varmasti joillekin miellyttävää historiallista romaania sekoitettuna scifiin.


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *