Sarja-arvostelua ja selittämistä: The Haunting of Bly Manor (2020)

sonjaars /

The Haunting of Bly Manor -sarja, juliste

Taustaa

The Haunting of Bly Manor -sarja on itsenäinen ”jatko-osa” The Haunting of Hill house sarjalle, jonka Netflix julkaisi syksyllä 2018. Sarjassa käytetään paljon samoja näyttelijöitä kuin sen edeltäjässä ja molemmat kuuluvat samaan tarinajatkumoon, The Haunting -nimiseen tarina-antologiaan, mutta ne eivät liity juonellisesti tai edes henkilöhahmojensa osalta toisiinsa mitenkään. Molempien sarjojen esikuvana kuitenkin toimii Henry Jamesin pienoisromaani The Turn of the Screw.

The Haunting of Hill House nousi heti yhdeksi Netflixin suosituimmista sarjoista sekä aidoksi katsojien suosikiksi. Kirjoitin sarjasta itsekin ensivaikutelma-arvostelun heti sen julkaisun jälkeen, mutta en saattanut katsoa sitä loppuun koska se oli minulle kerrassaan liian pelottava. En pääse linkkaamaan enkä edes lukemaan kyseistä postausta enää, sillä se hävisi entisen blogialustani mukana bittiavaruuteen reilu vuosi sitten. Mielikuvani sarjasta ovat ehtineet jo hävitä, mutta sen muistan, kuinka vahvasti analysoin sarjaa metaforana mielenterveyden ongelmille. Talohan on kirjallisuudessa sekä elokuvissa usein mielen metafora ja kyseistä metaforaa tekijätkin halusivat hyödyntää ihan sarjan kansikuvankin perusteella.

The Haunting of Bly Manor -sarjalta odotettiin paljon juuri sen edeltäjän valtavan suosion vuoksi. Bly Manor on saanut IMDb-palvelussa katsojilta hyvin ristiriitaisia arvioita aina yhdestä tähdestä täyteen kymppiin, mikä kuvaa täydellisesti sarjan vastaanottoa. Monet katsojat ovat suivaantuneet siitä, että The Haunting of Bly Manoria on markkinoitu kauhusarjana, mitä se ei osan katsojista mielestä ole. Ymmärrän heidän mielipidettään, mutta rohkenen olla silti eri mieltä. Kauhu on valtavan laaja ja monipuolinen genre, ja se pitää sisällään paljon alagenrejä, joista osa voi olla hyvinkin täsmällisiä ja toisistaan eroavia. The Haunting of Bly Manor on nimensä perusteella tarina kummittelusta. Se, pitääkö joku kummittelua kauhuna, on mielipideasia. Itse määrittelisin sarjan aivan ehdottomasti kauhugenreen miettimättä hetkeäkään, vaikka siinä on todella paljon myös rakkaustarinan ja perinteisen ihmissuhdedraaman ja jopa scifigenren ja historiallisen tarinan piirteitä. On kuitenkin kohtuutonta antaa sarjalle yksi tähti kymmenestä sillä perusteella, ettei se ollut samanlainen kuin edeltäjänsä – The Haunting of Hill House. Jos sarja olisi ollut täysi kopio Hill Housesta, katsojat olisivat ärsyyntyneet silloinkin. ”Ettekö keksi mitään uutta”, ”Tämä on jo nähty”… Bly Manorin kohtalo siis tuntui jakaa mielipiteitä rajusti.

Itse pidin sarjasta todella paljon. Hill Housea sen sijaan en halunnut katsoa kovin pitkälle, sillä se oli minulle liian ahdistava. Sen sijaan The Haunting of Bly Manor oli minusta erinomaista ja tasapainoista kauhua, jossa oli painostava tunnelma ja paljon mysteereitä, jotka sitten loppua kohden selvisivät tyydyttävästi. Kirjoitin juuri uusimmassa kirja-arvostelussani erityisesti elokuvien kauhutaudista, eli siitä, kuinka tarina on pelottava ja painostava vain siihen saakka, kun asioita aletaan paljastaa, hirviön kasvot nähdään tai taustatarina täydentyy. Bly Manorin tarina teki tämän kaiken kyllä, mutta se ei menehtynyt tähän tautiin, kuten monet edeltäjänsä, vaan se käytti luettelemiani narratiivisia keinoja niin tasapainoisesti, että pelkopakka pysyi hyvin kasassa. Vaikka sarjan loppu oli pikemminkin surullinen kuin pelottava, se oli silti painostava. Vaikka katsoja tiesi jo kaiken ja mysteerin jokainen osanen oli selvinnyt, painostavuus ei purkautunut. Ja se on kauhun tarkoitus.

En tiedä, mitä muut katsojat odottavat kauhulta, jos Bly Manor ei heidän mielestään ollut sitä. Sarjassa ei ollut juurikaan jump scare -kohtauksia, mitä arvostan kovasti, sillä se ei ole suoraan kauhua vaan primitiiviseen reaktioon nojailua. Sarja kyllä viljeli täysin tyydyttävästi hiljaisia taustalla vilahtavia hahmoja ja liikahteluja pimeistä nurkista, hyräilyn tahtiin korisevia ylimaallisia ääniä, kasvottomia hahmoja ja  aikuisten olkien ylitse tuijottelevia lapsia. En ymmärrä, mitä sarjasta jäi muka puuttumaan.

The Haunting of Bly Manor ei täysin yksiselitteinen ja ”helppo” sarja. Olin itse suurimman osan ajasta hämmentynyt ja ihmeissäni, enkä täysin ymmärtänyt kaikkia tapahtumia ennen kuin olin katsonut sarjan loppuun ja hieman prosessoinut näkemääni. Tämän postauksen seuraavassa osassa käsittelenkin katsojia mahdollisesti hämmentämään jääneitä asioita henkilöhahmojen kautta. En esittele heitä ihmeemmin vaan pureudun suoraan toimintaan.

ÄLÄ LUE PIDEMMÄLLE, JOS ET HALUA SPOILAANTUA!

Mitä siis tapahtui?

Dani Clayton – Au pair

Dani on alusta saakka hyvin traaginen hahmo. Hän näkee heijastavilla pinnoilla välähdyksiä silmälasipäisestä miehestä, jonka lasien pintaan on heijastunut kirkasta valoa. Näkyjä välttääkseen nainen on ottanut tavakseen peittää kaikki heijastavat pinnat, mutta Danin ahdingon syventyessä ja mitä enemmän hän yrittää paeta traumaansa, sitä enemmän hän alkaa nähdä hahmon myös aivan silmiensä edessä.

Danille näyttäytyvä hahmo on Edmund, Danin lapsuudenystävä ja kihlattu, josta Dani kuitenkin erosi, koska ei voinut kieltää itseltään totuutta; hän pitää naisista eikä siksi voi mennä Edmundin kanssa naimisiin. Vain muutama hetki eron jälkeen, juuri, kun Dani on särkenyt Edmundin sydämen, mies kipuaa murtuneena ja raivoissaan ulos autosta vain jäädäkseen rekan alle. Ajoneuvon valot vilahtavat sekunnin miehen lasien pinnassa ennen kuin tämä paiskautuu kuolemaansa. Ilman Dania ja hänen toivettaan erosta Edmund olisi jäänyt eloon. Hautajaisissa Dani alkaa nähdä silmälasipäisen hahmon, jota nainen pakenee lopulta Lontooseen saakka ja päätyy Bly Manoriin lastenhoitajaksi.

Edmund ei minun tulkintani mukaan ole aave, vaikka sarja toki tekee kaikkensa asian esittämiseksi niin. Edmundin hahmo on enemmänkin posttraumaattisen stressin sekä syyllisyyden manifestoima näky eikä varsinainen henki, sillä Dani lakkaa näkemästä hahmoa heti, kun hän kohtaa oman syyllisyytensä eikä yritä enää paeta sitä. Aaveutta vastaan tuntuu olevan myöskin se seikka, että lähes kaikki sarjan muut aaveet ovat jollakin tavalla aktiivisia toimijoita ja persoonia, kun Edmundin hahmo on vain kauhun, surun ja syyllisyyden välähdys ja varjo.

Ehkä Edmundin kohtalon mahdollistamana Dani on kuitenkin herkistynyt henkimaailman asioille, sillä Dani pystyy muita sarjan aikuisia aiemmin ja herkemmin näkemään Bly Manorin kummituksia.

Erityisesti sarjan loppu on tuntunut Danin osalta aiheuttavan melko paljon epäselvyyttä. Dani pelastaa Flora-tytön Järven naiselta kutsumalla Viola-nimisen aaveen ja pahan hengen sisäänsä lopullisesti asumaan lausumalla Violan itsensä keksimät kyseenalaistamattoman rakkauden sanat: Sinä, minä, me. Kun Dani kutsuu Violan hengen sisäänsä, Bly Manorin kirous murtuu ja sen tiluksille vangitut henget saavat vihdoin rauhan. Dani kuitenkin maksaa siitä valtavan hinnan: hän tietää, että Violan kostonhimoinen henki tulee vielä jossakin vaiheessa valtaamaan hänen ruumiinsa kokonaan.

Dani kuitenkin saa eräänlaisen onnellisen lopun tosirakkautensa Jamien kanssa. Naiset viettävät yhdessä vuosikymmenen onnellisesti Yhdysvalloissa. Dani on alusta asti varoitellut Jamieta siitä, että pahin voi tapahtua koska tahansa, heidän viimeinen yhteinen hetkensä voi koittaa milloin vain. Pahan hengen kantaminen omassa kehossaan ja tieto siitä, että se vielä jokin päivä vie Danin, on tietenkin metafora joko fyysiselle tai psyykkiselle sairaudelle. Kuolemansairas ihminen tiedostaa, että yhteisiä päiviä rakkaiden kanssa on rajallinen määrä. Myös vakavasti masentuneet tai muuten mieleltään järkkyneet kantavat jatkuvasti mukanaan epämääräistä tunnetta siitä, ettei tarina välttämättä saakaan onnellista loppua.

Lopulta Viola ottaa Danin kehoa enemmän ja enemmän valtaansa, kunnes eräänä yönä Dani herää siihen, että on melkein kuristamassa elämänsä rakkaan. Siitä säikähtäneenä Dani pakenee Jamien luota lopullisesti ja palaa Englantiin Bly Manoriin, jossa Viola vihdoin vie Danin lopullisesti ja hukuttaa naisen tutun järven pohjaan. Mutta koska osa kehosta on edelleen Danin, ei Viola pysty enää tekemään samoja hirmutekoja kuin aiemmin. Kartanon kirous on vihdoin murtunut lopullisesti.

Jamie – puutarhuri ja kehyskertomuksen kertoja

Jamie on hahmona yksioikoinen. Hänen tehtävänsä on olla monien kartanossa asuvien tukena, vaikka hänen omakin elämänsä on ollut vaikea. Hän on toivonkipinä ja tuki, lopulta tarinan päähenkilön eli Danin rakastettu ja vaimo.

Jaime ei osoita näkevänsä kartanon haamuja samalla tavalla kuin Dani. Hän kuitenkin ymmärtää tilanteen Danin kertoman perusteella.

Jaime osoittautuu myös sarjan lopussa naiseksi, joka on aloittanut The Haunting of Bly Manorin varsinaisen tarinan. Sarjassa on nimittäin kehyskertomus, joka alkaa vuonna 2007 hääjuhlassa. Nainen alkaa kertoa harjoitusillallisen päätteeksi hääparille ja muille vieraille kummitustarinaa, mistä katsoja pääsee seuraamaan sarjan varsinaisia tapahtumia 80-luvulle Bly Manoriin. Sarjan lopussa paljastuu, että tarinaa kertoo Danin menettänyt Jaime, joka kuitenkin jättää aina asuntonsa oven auki, jotta Dani pääsisi palaamaan hänen luokseen.

Flora – 7-vuotias tyttö

Dani tuli Bly Manoriin Floran sekä tämän veljen Milesin au pairiksi. Floralla on suora yhteys talon aaveisiin ja kaikki niistä ovat hänelle tuttuja. Tytöllä on huoneessaan valtava Bly Manoria esittävä nukketalo, johon hän on tehnyt erilaisia nukkeja. Nukketalon kaikki nuket ovat joko talon asukkaita tai kartanon maille vangittuja henkiä. Nukketalon sekä aaveita esittävien nukkejen avulla Flora tietää aina, missä kukanenkin aaveista sekä talon asukkaista on. Nukkeja sen sijaan liikuttelee kartanon nuorin kummitus, pieni kasvoton poika, jonka Viola-henki on vienyt mukanaan järveen vuosikymmeniä aiemmin. Nukkeja liikuttamalla poika auttaa Floraa.

Pahin Floran nukeista on juuri Viola eli järven paha henki, joka tappaa kaikki, jotka sattuvat hänen tielleen. Nuken avulla Flora voi varoittaa muita kartanon asukkeja, jos Violan henki on liikkeellä.

Floralla on erityinen yhteys myös hänen aiempaan au pairiinsa eli Rebeccaan. Nainen ottaa usein Floran kehon haltuunsa, mikä selittää Floran satunnaista outoa käytöstä.

Flora on oikeasti ”setänsä” Henryn tytär, sillä Floran äidillä oli suhde aviomiehensä veljeen.

Sarjan lopussa paljastuu, että kehyskertomus, jossa Jaime kertoo Bly Manorin tapahtumista, sijoittuu juuri Floran häiden harjoitusillalliselle. Häissä ovat mukana kaikki sarjassa esiintyneet hahmot.

Miles – 9-vuotias poika

Miles on Floran veli, joka kävi aiemmin sisäoppilaitosta. Floran pyynnöstä Miles kuitenkin hankkiutui hankaluuksiin, jotta pääsi takaisin kartanoon siskonsa luokse. Milesilla on ollut erityinen suhde setänsä avustajaan Peteriin. Peter kuitenkin osuu vahingossa pahan Violan tielle ja järvessä asuvan naisen aave murhaa hänet sekunneissa. Kuoltuaan Peter usein valtaa Milesin kehon, mikä selittää sitä, miksi Miles käyttäytyy välillä aggressiivisesti, turhautuneesti tai oudon flirttailevasti aikuisia naisia kohtaan. Peter myös murhaa Milesin kehon vallanneena Bly Manorin siivojan, Hannahin.

Hannah – siivooja

Hannah on koko sarjan ajan kuollut. Kun Dani ensimmäisen kerran saapuu kartanolle, hän törmää Hannahiin, joka tuijottaa alas kaivoon. Siellä on hänen ruumiinsa, sillä vain hetkeä aiemmin Miles on Peterin hallitsemana tönäissyt naisen alas. Hannah ei kuitenkaan tiedä olevansa kuollut vaan on hyvin hämmentyneessä tilassa.

Hannah näkee kaikkialla seinissä halkeaman, jonka hän oikeasti näki hetkeä ennen kuolemaansa kaivon seinämässä pudottuaan alas. Hannahilla on myös muihin kartanon aaveisiin nähden laajempi kyky unihyppelyyn; hän voi nähdä myös muiden muistoihin kuin omiinsa.

Unihyppely on eräänlainen limbo, jota kartanon tiluksilla kuolleet henkilöt käyvät läpi. Peter, Rebecca ja Hannah käyvät kaikki läpi uudelleen ja uudelleen elämänsä merkittäviä hetkiä ja voivat altistaa myös elävät niille silloin, kun he valtaavat elävän ihmisen ruumiin.

Peter – Rebeccan rakastettu

Peter on Hannahin tavalla sarjan alusta saakka kuollut, mutta mies tietää sen. Hän työskennellyt Floran sekä Milesin sedän Henryn assistenttina sekä autonkuljettajana. Peteriä näytetään takaumien kautta sarjassa myös siltä ajalta, kun hän on vielä elossa. Mies rakastuu ensisilmäyksellä Bly Manorin uuteen lastenhoitajaan Rebeccaan. Suhde on tulinen ja parilla on välillä riitoja. Juuri, kun Peter on ehdottanut Rebecalle karkaamista esimiehensä rahojen kanssa, Peter jää sattumalta Bly Manorin järven naisen kynsiin. Peter ei tee mitään, hän vain sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Samaan aikaan kun Viola Willoughbyn haamu kuristaa hänet hengiltä, Peter huomaa näkevänsä kaiken aaveena vierestä. Siitä alkaa miehen kiivas taistelu paeta Bly Manorin tiluksilta, hinnalla millä hyvänsä.

Lopulta Peter päätyy tappamaan Milesin riivanneena talon siivoojan Hannahin sekä epätoivon hetkellä myös rakastettunsa Rebeccan, sillä Peter ei halua olla yksin haamuna talossa, jota vihaa. Miehen lopullinen suunnitelma on paeta Milesin ruumissa talosta ja aloittaa uusi elämä Rebeccan kanssa.

Rebecca – au pair ennen Dania ja Peterin rakastettu

Rebecca on älykäs nainen, joka haluaa edetä urallaan eriä tietä kuin häneltä odotetaan. Hän hankkiutuu Bly Manoriin au pairiksi, jotta Peterin esimies Henry palkkaisi hänet lakiavustajakseen firmaansa nähtyään, kuinka hyvä Rebecca on työssään. Bly Manorissa nainen tapaa kuitenkin Peterin ja rakastuu tähän. Kun Peter katoaa, Rebeccan sydän särkyy. Nainen ei kuitenkaan tiedä, että mies on kuollut. Peter kuitenkin lopulta palaa aaveena Rebeccan luo, mutta näyttää heti olevansa kuollut. Siitä alkaen pari yhdessä yrittää karata kartanosta siinä onnistumatta.

Lopulta Peter huijaa Rebeccaa, että jos nainen vain suostuu ottamaan hänet ikuisiksi ajoiksi sisäänsä, he jakaisivat puoliksi saman kehon ja tietoisuuden. Rebecca suostuu Peterin ehdotukseen, mutta oikeasti mies vaivuttaa Rebeccan tietoisuuden uneen voidakseen käydä hukuttautumassa kartanon järveen. Peter tappaa rakastettunsa, jotta hänen itsensä ei tarvitse olla enää yksin.

Rebecca suostuu Peterin suunnitelmaan vallata Floran sekä Milesin kehot lopullisesti ja paeta kartanosta. Ilmeisesti he aikoivat jatkaa elämäänsä rakastavaisina, vaikka Floran ja Milesin kehot ovat biologisesti sisarukset. Tätä asiaa sarja ei kuitenkaan kommentoi. Lopulta Rebecca kuitenkin valitsee oikein eikä valtaa Floran kehoa, vaan auttaa tyttöä pelastamaan Danin kuolemalta.

Viola – Järven nainen ja paha henki

Viola Willoughby oli 1600-luvulla Bly Manorissa elänyt nainen, jolla oli sisko Perdita. Viola sai tyttären aviomiehensä kanssa, mutta sairastui pian sen jälkeen keuhkotautiin. Viola kuitenkin kieltäytyi viimeisestä voitelusta, hän kieltäytyi lähtemästä talosta koskaan ja oudosti nainen pysyi vuosikausia hengissä, kunnes hänen siskonsa Perdita tukehdutti hänet kuoliaaksi. Violan henki jäi asumaan tyttärelleen tarkoitettuun arkkuun, joka oli täynnä Violan omistamia arvokkaita koruja ja vaatteita. Vuosien päästä Perdita-sisko avasi arkun ahneuksissaan ja päätyi vihastuneen Violan hengen kuristamaksi.

Violan aviomies pelästyi, että hänen tyttärelleen tarkoitettu arkku oli kirottu, joten hän heitti sen kartanon järveen. Sinne Violan henki jäi makaamaan, pakotettuna toistamaan samaa kiertokulkua, jossa Violan henki nukkui, heräsi, vaelsi kartanoon etsimään tytärtään, kunnes hän vaelsi takaisin järveen.

Koska Violan henki ei suostunut lähtemään tästä maailmasta, hän loi kartanoon kirouksen, eräänlaisen painovoiman, joka vangitsi kaikki kartanossa kuolleet paikoilleen. Lopulta kirouksen sai purettua Dani, joka hyväksyi Violan hengen sisäänsä pelastaakseen Floran hengen.

Sarjarakastuja-asteikolla 8.5 / 10
IMDb-asteikolla 7.5/10

Vaikka Halloween on jo ohi, aina on hyvä hetki kauhukirjalisuudelle. Käy siis lukemassa tuore arvosteluni Marko Hautalan Pimeän arkkitehti -romaanista.


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *