Sarja-arvostelu: Carnival Row (2019 -)

sonjaars /

Carnival Row -sarja_banneri

Carnival Row -sarja päätyi tietooni tehokkaan somemainoskampanjan avulla kuluneena syksynä. Kuulun varmasti sen kohderyhmään, sillä rakastan erityisen paljon fantasia- ja scifi-sarjoja, tai oikeastaan mitä tahansa, missä on yliluonnollisia tai nykymaailmastamme poikkeavia elementtejä. Päädyin katsomaan sarjaa siis mainonnan orjana ja olen varsin tyytyväinen, että niin kävi.

Carnival Row on Amazon Prime Videon oma tuotanto, jonka ensimmäinen tuotantokausi julkaistiin 2019 kyseisessä suoratoistopalvelussa. Se on fantasiasarja, mutta Wikipedia kuvailee sitä myös neo noiriksi, steampunkiksi sekä urbaaniksi fantasiaksi. Minusta näin tarkka genrettäminen on hieman hataraa tiedettä enkä ole varma, miten tarpeellista se todellisuudessa on, sillä kyllähän yläkategoriana fantasia joko kutsuu katsojat luokseen tai hätistää heidät tiehensä. Tämän sarjan tapauksessa subgenret ovat kuitenkin varsin kuvaavia, sillä Carnival Row ei ole pelkästään fantasiaa, vaan se tosiaan hyödyntää myös film noirin keinoja sekä toteuttaa fantasiamaailmaa uskottavan urbaanilla twistillä. Ai niin, ja ottaa poliittisesti kantaa. Siis aivan hillittömän paljon ja rankasti.

Carnival Row -sarjan maailma

Fantasian ja scifin kirjoittajana olen oppinut välttämään tarinan maailmasta esitelmöintiä, sillä sitä pidetään pääasiassa hyvän tarinankerronnan konventioiden vastaisena. Lukijan on vaikea muistaa tai kiinnostua teoksen alussa esiintyvistä pitkistä selityksistä, miten kyseisen teoksen maailma toimii, millaisia kansoja maailmassa on ja miten he ovat sotineet keskenään. Esitelmöinti on tietenkin helppo tapa antaa paljon tietoa kerralla, mutta onhan se vähän halpaa. Tieto olisi hyvä ripotella lukijalle / katsojalle tapahtumien lomassa. Carnival Row kuitenkin esitelmöi; katsojalle näytetään ensimmäisenä katselmus sarjan maailman historiasta ja siellä asuvista olennoista ja kerrotaan, ketkä ovat sotineet keskenään.

Carnival Row -sarjan maailmassa on neljä maanosaa: Mesogea, joka on ihmisten pääasiallinen asuinpaikka, Tirnanoc, joka on keijujen asuinsija, Ignota sekä Obscura. Ihmiset ovat tämän maailman pahiksia, kuten useimmissa fantasiatarinoissa on tapana. Carnival Row ei kuitenkaan pelkää esittää hahmojaan kaikissa harmaan sävyissä; täysin hyviä ja pahoja hahmoja ei sarjasta löydy. Siitä lisää myöhemmin.

Pääasiassa ihmisten muodostama Liitto on sotaisa joukko, joka seitsemän vuotta sitten hyökkäsi keijujen maanosaan Tirnanociin vallaten sieltä kaupunkeja. Liiton sotilaat ovat armottomia ja tappavat keijuja ja ketä tahansa eteensä osuvia armottomasti. Koko ihmisrotu ei kuitenkaan ole Liiton puolella, vaan esimerkiksi Burguen tasavallan joukkoja siirtyi Tirnanociin puolustamaan keijuja sodan alettua.

Sota on sarjan alussa jo päättynyt, mutta Liitto jatkaa edelleen keijujen maanosan valtaamista ja alkuperäisväestön tappamista. Useat keijut pyrkivät Tirnanocista erityisesti Burguen tasavaltaan pakolaisina, mutta harvat onnistuvat. Eikä vastaanotto Burguessakaan ole välttämättä sellainen, mitä pakolaiset uskovat entisiltä liittolaisiltaan.

Carnival Row on erityisesti alussa erittäin poliittinen sarja (vaikka on se sitä kyllä ihan loppuun asti). Se käsittelee pakolaiskriisiä, sotaa, kulttuurinriistoa, rotuerottelua, radikalisoitumista ja ihmisarvoilla politikointia niin ronskilla kädellä, ettei se jää varmasti keneltäkään huomaamatta. Päällekäyvä käsittelytapa häiritsi jopa minuakin, vaikka olen tosielämässä kaikilta osin rauhan, tasa-arvon ja kokonaisvaltaisen suvaitsevaisuuden kannattaja.

Tässä vaiheessa on mainittava, että sarjan ensimmäinen jakso oli mielestäni niin mitäänsanomaton huolimatta tai johtuen poliittisista kannanotoistaan, että pidin sarjaa heti kättelyssä epäonnistuneena. Näyttelijät näyttelivät huonosti, en päässyt tarinaan sisään ja kaikki tuntui kliseiseltä. En olisi katsonut sarjaa jaksoakaan pidemmälle, ellen olisi lukenut IMDb-palvelusta, että tämä Carnival Row on sellainen, joka on pakko katsoa kokonaan. Onneksi uskoin ja katsoin. Onneksi.

Sarjan maailmassa ihmisten ja keijujen lisäksi elää myös paljon muita fantasiagenrelle tyypillisiä rotuja (tuttuja ja uusia), kuten kentaureja, fauneja, koboldeja (pieniä riiviön kaltaisia otuksia) sekä marrokeja (keinotekoisesti luotuja ihmissusia). Näistä olennoista ihmiset, faunit eli sarvipäät ja keijut ovat tärkeimmässä osassa. Rodut ovat ihmisten näkökulmasta tietysti eriarvoisia keskenään. Ihmiset ovat tekniikan ja varallisuuden huipulla, toisin sanoen keksineet kapitalismin, ja sen vuoksi tietysti arvoltaan korkeimmassa asemassa. Ihmisiä tuntuu olevan myös eniten. Eivät pakolaisina ihmisten maanosaan tulleet keijut missään hyvässä asemassa ole, mutta surkeimmassa asemassa tuntuvat olevan faunit, joita ihmiset kutsuvat sarvipäiksi. Sarvipää tuntuu olevan Carnival Row -maailman n-sana sellaisena aikana, kun sitä ei vielä pidetty yleisesti rasistisena. Faunit ovat ihmisten maailmassa palvelusväkeä ja alempaa kastia, joiden kanssa seurustelu tai edes saman oven käyttäminen on skandaali.

Muut kuin ihmiset saavat pakolaiskeskusmaisessa Burguessakin surkeaa ja syrjivää kohtelua. Ei-ihmiset joutuvat usein turvautumaan orjuuteen, rikollisuuteen tai prostituutioon selviytyäkseen hengissä. Sarjan nimi Carnival Row tuleekin Burguessa olevasta alueesta, jolla asuu erityisesti ei-ihmisiä; se on synnin keskus, jota ihmisten tulisi välttää. Keijujenkaan ei suvaita lentelevän julkisesti, mutta ihmiset kyllä salaa mielellään käyttävät hyväksi ei-ihmisten palveluita sekä osaamista.

Juoni ja hahmot

En kerro tässä mitään merkittäviä juonipaljastuksia, mutta jos et halua tietää sarjan tapahtumista yhtään mitään, voit ohittaa tämän osuuden.

Historiakatselmuksen jälkeen sarja alkaa Cara Delevingnen esittämän keijun ja sotapakolaisen Vignette Stonemossin karkumatkalla Tirnanocista Burguen tasavaltaan. Hänellä on mukanaan kuva miehestä, jonka kertoo kanssamatkustajille kuolleen sodassa 7 vuotta sitten. Kuvassa on entinen sotilas Rycroft Philostrate, jota sarjassa esittää Orlando Bloom.

Katsojalle kuitenkin paljastuu pian, että Rycroft onkin elossa ja asuu Burguen tasavallassa, samassa paikassa, johon Vignette on matkalla. Mies on nyt poliisi, jolla tuntuu olevan paljon painavia asioita harteillaan; Rycroft on vakava ja synkkä mies, joka ei päästä ketään liian lähelle. Mutta miten mies onkin elossa? Se paljastuu katsojille hieman myöhemmin.

Vaikka Vignette sekä Rycroft ovatkin sarjan varsinaiset päähenkilöt, sen tarina on jaettu myös muiden merkittävien henkilöiden osioihin. Juonta edistävät tahoillaan myös Ezra Spurnrose, porvarillinen ihmisnuorukainen ja tämän seurapiireissä viihtyvä siskonsa Imogen Spurnrose. Heidän idyllistä elämäänsä varjostavat taloushuolet sekä uusi, erittäin varakas naapuri Agreus Astrayon, joka paljastuu sarvipääksi. Oleellisia hahmoja ovat myös Burguen tasavallan kansleri eli johtaja Absalom Breakspear, sekä tämän vaimo Piety ja perijä Jonah. Yksinään tarinan keskiössä vaikuttaa myös kiertelevä esiintyjä Runyon Millworthy, jolla on lemmikkinään useita koboldeja. Sarjassa on myös paljon sivuhahmoja, jotka kaikki osoittautuvat merkittäväksi juonen kannalta.

Tarinan juoni jakautuu mielestäni kolmeen eri päälinjaan: Vignetten sekä Rycroftin yhteyteen menneisyydessä ja nykyisyydessä, Burguen tasavallan poliittiseen valtapeliin sekä sarjan antoisampaan mysteeriin: kuka tai mikä tappaa ei-ihmisiä öisin kaduilla ja miksi? Sarjassa on myös paljon eri henkilöiden välisiä sivujuonia ja takaumia menneisyyden sotaan. Vaikka asiaa tulee kahdeksassa tunnin jaksossa paljon ja aluksi tuntuu, etteivät ne nivoudu keskenään, lopussa kaikki on katsojalle enemmän kuin selvää.

Carnival Row -sarjan juoni osoittautui onnistuneeksi. Vaikka se olikin joiltakin osin hieman kliseinen, se tarjosi tarinansa kuitenkin mielenkiintoisilla twisteillä. Fantastisen maailman urbanisointi oli tehokas keino, steam punk vaikutteet miellyttäviä. Erilaiset miljööt ja henkilöhahmot aitoine ongelmineen ja tunteineen olivat kirsikka kakun päällä. Oli erittäin mukava huomata, ettei sarja yrittänyt väkisin tehdä hyvistä hahmoista hyviä ja pahoista pahoja. Myös ”hyvillä” hahmoilla oli moraalisesti kyseenalaiset hetkensä ja he olivat itsekkäitä, ilkeitä ja satuttivat toisiaan siinä missä ”pahoilla” hahmoilla oli inhimillisiä yllykkeitä toiminnalleen. Juonta eteenpäin vievä mysteeri armottomasta tappajasta nivoutui tyydyttävästi muihin juonisäikeisiin ja kokosi tarinasta eheän ja kiinnostavan.

Lopuksi

Sarjan ensimmäinen kausi loppui tilanteeseen, jossa ensimmäisen kauden pääjuoni sai hyvän ratkaisun, mutta laajemmat kuviot jäivät mukavan avoimiksi seuraavaa kautta varten. Ensimmäisen kauden päätösjakso määritti jo hyvin selvästi seuraavan kauden pääjuonen asetelman ja jätti katsojan toivomaan lisää.

Aluksi kököltä tuntuva näyttelytyö muuttui paremmaksi sarjan edetessä (ehkä olin vain ennakkoluuloinen) ja tarina vetäisi kolmannen jakson jälkeen mukaansa lopullisesti. Carnival Row oli sarja, joka parani joka jaksolla ja onnistui yllättämäänkin, vaikka olen melko hyvä arvaamaan juonikuvioita etukäteen. Sarja oli onnistunut ja kutkuttava yhdistelmä fantasiaa, film noirille tyypillistä rikos-poliisi-kuviota, draamaa, rakkaustarinaa ja janeaustenmaista seurapiirisatiiria. Suosittelen sarjaa erittäin lämpimästi kaikille, jotka pitävät vähääkään fantasiasta. Poliittiset kannanotot ovat tärkeitä, mutta niitä on tässä sarjassa niin paljon, että niistä kannattaa katsoa ehkä hieman ohi, jotta kokonaisuudesta voi nauttia täysin siemauksin.

Sarjarakastuja-asteikolla 9/10
IMDb-asteikolla 7.9/10 (aika hyvä fantasiasarjalle tässä palvelussa!)

His Dark Materials -sarja jatkuu. Lue ensimmäisen kauden arvostelu täältä.


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *