Arvostelu – Netflixin Fate: The Winx Saga -sarja (2021)

sonjaars /

Fate: The Winx saga -sarjan banneri

Netflixin uunituore Fate: The Winx Saga -sarja on live action versio monille tutusta, Nickelodeonin Winx-klubi -animaatiosta. Siinä missä alkuperäinen Winx-klubi suunnattiin selvästi lapsille, Netflixin uuden adaptaation kohderyhmä on nuoret aikuiset ja me muut, jotka katsomme pakonomaisesti kaikki fantasiasarjat, joita suoratoistopalveluihin ilmestyy.

Alkuperäinen Winx-klubi on italialainen animaatiosarja, jonka on luonut Iginio Straffi. Nickelodeonin animaatiota tuotettiin lopulta jopa kahdeksan kautta vuosina 2004–2009. Minulle itselleni kyseinen sarja ei ole ollenkaan tuttu, sillä pidin Winx-klubia W.I.T.C.H. -sarjakuvan kopiona. Ja koska olin supervannoutunut W.I.T.C.H. -fani, en tietenkään voinut tutustua Winx-klubin ideaan.

Fate: The Winx Sagan idea

Fate: The Winx saga vastasi pääosin ennakko-odotuksiani. Osasin vaistomaisesti odottaa, että kyseessä on alkuperäissarjaa synkempi nuorten draamasarja. Alkuperäisen sarjan faneille uudessa lähestymistavassa on varmasti ollut totuttelemista. Fate: The Winx saga -sarjassa poltellaan pilveä, juodaan alkoholia ja harrastetaan seksiä siinä missä muissakin perinteisissä ”high school” draamoissa. Minua onnistuu aina huvittamaan se yhdysvaltalainen kaksinaismoralismi, joka on hiipinyt myös muiden maiden tuotantoihin: murhia, huumeita ja alkoholia voi näyttää ruudulla surutta, mutta seksiä ei suinkaan saa näyttää, vaikka siihen pitää jatkuvasti kuitenkin viitata.

Sarja alkaa, kun Bloom (Abigail Cowen) saapuu Toismaailmassa sijaitsevaan Alfea-kouluun ja katsojalle annetaan heti ymmärtää, että Bloom on vasta saanut tietää olevansa tulikeiju. Alfeassa on vahvat Tylypahka-vibat, mutta huomattavasti vähemmän henkilökuntaa. Koko koulua opettaa kaksi opettajaa (kasvitiede ja liikunta) ja yksi rehtori. En halua edes kuvitella heidän työpäiviensä pituutta! Alfeassa koulutetaan keijujen (pääasiassa naisia) lisäksi spesialisteja (pääasiassa miehiä), jotka taistelevat taikuuden sijasta miekoin.

Bloomia lukuun ottamatta kaikki muut ovat asuneet ikänsä Toismaailmassa, joten he luonnollisesti tietävät taikuudesta ja koulusta enemmän kuin sarjan päähenkilö. Pukeutumiseensa panostava Stella-keiju on määrätty ottamaan Bloom vastaan ja auttamaan häntä asettumaan taloksi. Bloom saa huoneen Winx-huoneistosta, jossa asuvat hänen lisäkseen Stella, Aisha, Terra ja Musa.

Asetelma on siis varsin perinteinen: viidellä yhteen saatetulla tytöllä on erilaiset taikavoimat ja hankalasta alusta huolimatta heistä tulee parhaat ystävät.

Jäin ihmettelemään sitä, miten kaikki tytöt opiskelevat samalla vuosikurssilla huolimatta siitä, että ainakin Stella tuntui olleen koulussa jo edellisenä vuonna. Taikaopinnot itsessään myös vaikuttivat siltä, että hieman tarkemman opetussuunnitelman teko saattaisi hyödyttää niin oppilaita kuin ylityöllistettyä henkilökuntaakin.

Pian mysteeri Bloomin ympärillä alkaa valjeta, mutta samalla tapahtuu karmeita. Viimeksi 16 vuotta sitten nähtyjä pahoja olentoja, poltettuja, alkaa liikkua koulun ympäröivän suojakentän liepeillä.

Epäkohtia

Minun on hyvin vaikea kirjoittaa Fate: The Winx saga -sarjasta mitään kovin syvällistä, sillä sarja itsessään ei missään nimessä ole sitä. Se on ehdottomasti bingettämisen arvoinen ohjelma, mutta kovin vakavasti sitä ei voi eikä pidä ottaa. Itseäni häiritsivät toistuvat omituisuudet sekä epäloogisuudet.

Kuten jo mainitsin, tuntuu omituiselta, että isossa koulussa on vain kolme henkilökunnan jäsentä. Päähenkilö Bloom käyttäytyy aivan järjettömästi koko sarjan ajan. Taikavoimien toimintaperiaate vaihtelee tilanteen mukaan. Poltettujen vaarallisuus vaihtelee tilanteen mukaan. Henkilöiden suhtautuminen toisiinsa on mielivaltaista. Valtaosa henkilöhahmoista jää täysin merkityksettömiksi ja ohuiksi stereotyypeiksi ilman motiivia. Juuri kenenkään käyttäytymiselle ei kerrota merkittäviä syitä.

Minua on aina ihmetyttänyt, mistä näihin teinisarjoihin löydetään se täsmälleen saman näköinen ”pääpoika”, jonka ainoa tarkoitus on esittää sankaria juonen niin vaatiessa mutta ei perustellessa, päähenkilötytön romanttisena kiinnostuksenkohteena olemista unohtamatta. Pitkiä ja ”hyvännäköisiä”, justinbibertukalla varustettuja tusinanaamoja ei näihin sarjoihin valita ainakaan näyttelijäntaitojen perusteella. The Winx Sagan pääpoika Sky (Danny Griffin) on juuri tällainen stereotyyppi, josta en saa henkäystäkään irti koko sarjan aikana. Ehkä kuusi yli 45 minuutin jaksoa ei riittänyt siihen.

Bloom on päähenkilönä täysin sietämätön. En ymmärrä yhtäkään hänen päätöstään enkä pidä hänen kliseisestä taustatarinastaan. Sen sijaan sivuhenkilöt Aisha, Terra ja Musa ovat paljon kiinnostavampia ja pidettävämpiä hahmoja. Aisha (Precious Mustapha) on vesikeiju, joka on ainoa, jolla on tyttöporukasta yhtään järkeä päässä. Musa (Elisha Applebaum) on mielikeiju ja empaatti, jonka jatkuva taistelu muiden tunteiden tuntemista vastaan on liikuttavaakin katsottavaa. Sen sijaan hänen romanttinen sivujuonensa on yhtä tyhjä kuin kaikki muutkin ihmissuhteet Fate: The Winx saga -sarjassa.

Ai niin ja se alkuperäisestä Winx-animaatiostakin tuttu kohtaus, jossa joku keijuista muuttuu niin sanotusti alter egokseen eli saa siivet ja hänen ympärillään välkkyvät värikkäät valot: live action versio siitä oli niin sietämättömän surkea, että sitä oli pakko voivotella heti ääneen.

Jotain hyvääkin (ja vähän lisää huonoa)

Maakeiju Terra (Eliot Salt) on lempihahmoni sarjassa. Pidin hänestä heti pinnallisesta syystä: hän on pluskokoinen hahmo. On hienoa, että keijuporukkaan on mahtunut etnisten ryhmien lisäksi monimuotoisuutta myös vartaloiden osalta. Tietysti jokainen muu sarjan henkilöhahmo on keholtaan täydellinen eikä Terrakaan ole tosiaankaan pluskokoisten suurimmasta päästä. Hän vain ei ole laiha sanan perinteisessä merkityksessä.

Raivostuttavinta Terran hahmossa on kuitenkin se, että hänen täysin normaalista kehostaan on pitänyt tehdä hänen koko hahmonsa perusta: ylipainoinen nainen on tietysti epävarma kehostaan ja itsestään ja peittää epävarmuutensa jatkuvalla höpöttelyllä ja iloisella mielellä. Pulskathan ovat perinteisesti leppoisia, eikö niin? Olisin niin toivonut, että sarjassa olisi kerrankin voinut olla pluskokoinen hahmo ilman, että hänen kehoaan olisi kommentoitu käsikirjoituksen tasolla yhtään mitenkään. Miksi sellaiselle koetaan edelleenkin tarvetta? Miksei pluskokoisen hahmon ihastus voisi kerrankin olla molemminpuolista eikä vain iänikuinen keino repiä perustelematonta draamaa? Pääasiassa Terra on hahmona kuitenkin askel ainakin suurin piirtein oikeaan suuntaan.

Lopuksi

Kaikessa itkettävässä kliseisyydessäänkin Fate: The Winx Saga -sarja on siedettävää katsottavaa. Ei kaiken viihteen tarvitse olla tajunnanräjäyttävää vaan se saa olla sitä itseään, eli viihdettä. Sarjaa on vain kuusi jaksoa ja ne katsoi yhden päivän aikana, enkä irvistänyt varmasti kertaakaan huolimatta siitä, että erikoistehosteet eivät mieltä ylentäneet, näyttelytyö oli maksimissaan keskivertoa ja juoni ontuva. Sentään sarjan miljöö oli kaunis ja vierailisin itse mielelläni sarjan kuvauspaikoilla, jotka ovat pääasiassa Irlannissa.

Ihan jees sarja sunnuntaina katsottavaksi. Varaa hyvää ruokaa ja viltti varpaiden lämmikkeeksi ja paina play-nappia. Jos kuitenkin kaipaat parempaa fantasiasarjaa, jossa on keijuja, katso Carnival Row!

Sarjarakastuja-asteikolla 7/10
IMDb-asteikolla 7.1/10

Sopii Sarjarakastujan sarjabingossa seuraaviin kohtiin:
– Sarja, joka on fantasiaa tai scifiä
– Uutuussarja
– Suoratoistopalveluoriginaali
– (Sarja josta et pitänyt)


2 kommenttia

Leila & #183;23.2.2021 14:54

Erittäin hyvä arvostelu ja summaa hyvin omat ajatukseni sarjasta! Itsekin pidin aikoinaan enemmän WITCH-sarjasta, joka oli paljon parempi, Winxiä katsoin vain satunnaisesti. 🙂 Tässä omia ajatuksiani Fatesta:

”Minua onnistuu aina huvittamaan se yhdysvaltalainen kaksinaismoralismi, joka on hiipinyt myös muiden maiden tuotantoihin: murhia, huumeita ja alkoholia voi näyttää ruudulla surutta, mutta seksiä ei suinkaan saa näyttää, vaikka siihen pitää jatkuvasti kuitenkin viitata.”

Lisäksi outoa ja hieman karmivaa on se, miten näissä sarjoissa teinit laitetaan käyttäytymään kuin aikuiset ja ala-ikäisten hahmojen seksualisointi ja seksin näyttäminen on siksi ok, koska näyttelijät ovat aikuisia, vaikka oikeassa elämässä sen kuvaaminen on laitonta.

Ja koska sarja yrittää vaikuttaa ”feministiseltä”, koko ajan on älyttömiä viittauksia patriarkaattiin (outoa ylipäätään ajatella, että taikamaailman sukupuoliroolit olisivat ihan samanlaisia kuin meillä. Piirretyssäkin naiset eli keijut esitettiin miehiä voimakkaampina, koska magia oli suurin mahdollinen vallan muoto. Sen sijaan pojat olivat niitä pelastettavia ja magiaa käyttävät miehet olivat joko pahoja tai kokivat väkivaltaisen kuoleman, kuten Aishan poikaystävä) vaikka sarjassa itsessään on paljon antifeministisiä pohjavireitä:

1. Kiinnostavinta ja tärkeintä piirretyssä oli juuri tyttöjen välinen ystävyys ja solidaarisuus. Valitettavasti Fatessa hahmot ovat emotionaalisesta etäitä ja heidän ystävyytensä ei tunnu olevan valinta, vaan omituinen velvollisuus. Repliikit, joiden kai on tarkoitus olla leikkisää kinastelua tuntuvat pikemminkin ilkeiltä. Oli kohdeyleisö vanhempaa tai ei, en usko, että vanhempia katsojia hirveästi kiinnosta katsoa sarjaa toksisista ystävyyssuhteista.

2. Itsekin inhosin tuota stereotyyppistä ”pilkataan isompaa tyttöä”-juonta. Naurettavaa on, että vaikka Terra on uusi hahmo, hän on kaikista tytöistä sympaattisin hahmo, saaden muut näyttämään vielä ilkeämmiltä.

3. Sen sijaan että oltaisiin horjutettu hollywood-stereotypiaa blondista, femiinistä ilkeästä tytöstä, Stella ja hänen äitinsä ovat malliesimerkkejä siitä, miten feminiiset” naiset kuvataan hollywoodissa. Muut hahmotkin haukkuvat Stellaa barbieksi ja prinsessaksi. Piirretyssä Stella oli suosittu, kaunis, rikas ja hemmoteltu tyttö, jolla oli ongelmia vanhempiensa kanssa, mutta joka silti oli samaan aikaan ystävällinen, loistava hahmo ja lojaali ystävä varsinkin Bloomille.

4. Yksi Faten pääjuonista on kolmiodraama Bloomin, Skyn ja Stellan välillä, jota ei ollut piirretyssä. Ilmeisesti tytöt eivät voi olla vain ystäviä, vaan heidän täytyy aina tapella pojasta? Ja ainoa syy miksi Bloom ja Sky edes vaikuttavat hyvältä parilta, on se että heidän suhteensa on vähemmän toksinen verrattuna Stellaan ja Skyhyn.

5. Aisha muutettiin hollywood-kliseeksi protagonistin mustasta parhaasta ystävästä, joka vaikuttaa enemmän muiden äidiltä kuin heidän ystävältään. Kun muilla hahmoilla on omat juonikuvionsa, kaikki Aishan tarinassa pyörii Bloomin ympärillä.

Ainakin sarjassa oli tahattomaa koomisuutta: esim. joukkomurha nähtiin hyvänä asiana, koska kuolleet olivat vain ”pahoja noitia”. Nauroin ääneen. 😀

Leila & #183;23.2.2021 15:04

”On hienoa, että keijuporukkaan on mahtunut etnisten ryhmien lisäksi monimuotoisuutta myös vartaloiden osalta.”

Pakko lisätä vielä tekstiä, sillä ihmettelin kyllä hieman tätä kommenttia. Tästä sarjastahan etniset ryhmät on kokonaan poistettu! Ainoa ”etnisesti monimuotoinen” hahmohan tässä sarjassa on Aisha, joka on sarjan kiintiömusta. Mikä on hassua, sillä piirretyssä Musa oli itäaasialainen ja Flora, jonka tilalle Terra tuli, oli latino (Terran näyttelijän oli alun perin tarkoitus olla Flora, mutta hahmo uudelleenkirjoitettiin, koska näköjään Hollywoodin standardeilla nainen ei voi olla samaan aikaan sekä latino ja pluskokoinen). Nyt molemmat ovat valkoisten näyttelemiä.

En sinänsä koe tätä ongelmaksi, koska Musan ja Terran näyttelijät tekevät hienoa työtä muihin verrattuna ja piirretyssäkin pidin eniten juuri Musasta ja Aishasta, vaikkeivat olekaan samannäköisiä kuin minä. 🙂 Kuitenkin hieman masentavaa ajatella, 2000-luvun alussa joku muu pieni tyttö saattoi nähdä piirretyssä itsensä näköisen tytön sankarina ja tätä hahmoa pidettiin vahvana, kauniina ja maagisena, mutta vuonna 2021 hänet on poistettu tarinasta.

”Jäin ihmettelemään sitä, miten kaikki tytöt opiskelevat samalla vuosikurssilla huolimatta siitä, että ainakin Stella tuntui olleen koulussa jo edellisenä vuonna.” Piirretyssä Stella oli jäänyt luokalleen räjäytettyään luokkahuoneen ilmaan.

”Sentään sarjan miljöö oli kaunis ja vierailisin itse mielelläni sarjan kuvauspaikoilla, jotka ovat pääasiassa Irlannissa.”

Valitettavasti mielestäni sarjan suurin ongelma oli juuri sen miljöö, joka jätti kokonaan pois lähdemateriaalin taikamaailman. Piirretyssä fantasia yhdistettiin teknologiaan ja futurismiin, mikä teki keijujen maailmasta erilaisen verrattuna muihin taikamaailmoihin, kun tytöt käyttivät magian lisäsi teknologiaa apunaan. Mutta Fate sijoittuu puhtaasti nykyaikaan ja suuren taikamaailman hyödyntämisen sijaan sarjassa on vain älypuhelimia ja jatkuvia viittauksia instagramiin. Lisäksi piirretyn yksi muistetummista hahmoista, Tecna, poistettiin Fatesta, koska hänen teknologiavoimansa eivät sopineet sarjaan. Tämä vain tekee miljööstä varsin tavanomaisen, joka on nähty jo useissa muissa nuorisosarjoissa.

Tulipas tekstiä, pahoitteluni. ^^” Mutta vielä kerran: loistava analyysi, tällaisia olisi kiva lukea useamminkin! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *