Nostalgiaa: MTV:n Awkward-sarja (2011–2016)

sonjaars /

Awkward-sarja

Vietimme iltaa ystäväpariskunnan kanssa alkuvuodesta, kun keskustelu siirtyi ei niin yllättäen sarjoihin, joita olimme viime aikoina katselleet. Taisin suorastaan kiljahtaa, kun he kertoivat katsovansa ”sitä yhtä Awkward-sarjaa”* Ruutu-palvelusta, vieläpä ilmaiseksi. Vajosin heti aivan sietämättömän ihaniin kamaliin nostalgisointeihin ja aloin ääneen muistella, kuinka olin katsonut sarjaa teini-ikäisenä.

Omassa mielikuvassani olin katsonut sarjaa MTV-kanavalta (ei siis MTV3 vaan se entinen Music Television) teini-ikäni hulluimmassa vaiheessa ja nautiskellut nuorisodraamasta täysin siemauksin. Ystäväni sitten huomautti avualiaasti mielikuvani olevan täyttä valetta, sillä sarjan esittäminen oli alkanut vasta vuonna 2011 jolloin en tosiaankaan ollut enää teini vaan melkein 20-vuotias. Ja vaikka ajatukseni herpaantuikin hetkeksi muille raiteille (siis siihen, kuinka omat muistikuvammekin harvoin pitävät paikkaansa), tajusin lopulta kuitenkin tarttua siihen tärkeimpään: Awkward-sarjaa pääsisi taas katsomaan!

Awkward-sarja on perinteinen lukiodraamakomedia

Jenna Hamilton (Ashley Rickards) on 16-vuotias lukiolaistyttö, joka on ihastunut koulun suosikkipoikaan, Matty MacKibbeniin (Beau Mirchoff). Jenna menettääkin kuin ihmeen kaupalla neitsyytensä ihastukselleen kesäleirillä juuri ennen koulun alkua ja kaksikko jatkaa salaista tapailua kesäromanssinsa jälkeenkin.

Siinä missä Matty on pinnallisesti katsottuna tyypillisin stereotypia suosikkiurheilijapojasta, on Jenna melko lailla samanlainen stereotypia koulun ei niin suositusta fiksusta tytöstä, joka on kuitenkin troopilleen uskollisena erittäin sievä, hoikka, ystävällinen, rohkea ja fiksu; kaikkea, mitä suositulta tytöltä voisi yleensä odottaa.

Jenna toimii itse Awkward-sarjan kertojana, ja hänen sisäinen äänensä paljastaa katsojalle sen, mitä hän kirjoittaa nettiblogiinsa. Katsojana kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota näyttelijän ylikorostuneisiin ilmeisiin tytön kirjoittaessa blogia ja reagoidessa voice overiin, ne ovat hulvattomia.

Sarjassa seurataan lähinnä Jennan elämää ja erilaisia kiusallisia tilanteita, joihin hän tahtomattaan aina tuntuu joutuvan. Lisämausteen ensimmäiselle kaudelle tuo kuitenkin kirje, jonka Jenna saa ensimmäisessä jaksossa. Kirjeen lähettäjä ei paljasta itseään, mutta laukoo Jennasta julmia totuuksia, kuten sen, ettei kukaan huomaisi, jos tyttö katoaisi. Sarjan ensimmäisellä kaudella selvitetään tuon kirjeen lähettäjää ihmissuhdedraamailun ohessa.

Teinisarjat harvoin kestävät aikaa

Siinä missä muistikuvani Awkwardista olivat hersyvät ja ihastuneita, nyt katsoin sarjaa huomattavasti aikuisemmin silmin suorastaan epäuskoisena. Ensinnäkin sarjan hahmot olivat outoja karikatyyreja siitä, millaisiksi käsikirjoittajat varmaan teini-ikäiset hahmot 2010-luvulla arvioivat. Kyseessä on toki komedia, joten karikatyyriuden voi kaiketi antaa anteeksi. Nuorten käyttämä slangi on kuitenkin väkisinkin vanhentunut ja kuulostaa nykynuorison ja jopa minunkin korvaani pelkästään kornilta. Simpukkapuhelimet ja värikkäät pitkät topit aiheuttivat nekin kaikenlaisia ikäviä muistikuvia omasta nuoruudestani.

En tiedä kuinka yleistä tuotantotiimillä on miettiä erityisesti komediaa tehdessä, kuinka hyvin sen luonne kestää aikaa. Harva osaa ennustaa tulevaa tai sitä, miten eri aiheisiin tulevaisuudessa suhtaudutaan. Sarjassa oli kuitenkin paljon sellaisia vitsejä, joita ainakin toivoisin, ettei enää nykyajan televisiossa nähdä. Tartun niistä taas siihen, joka ärsyttää minua itseäni kaikkein eniten.

Sadie on lukion kuningatarmehiläinen eli johtajatyttö ja täysi bitch. Hän on ilkeä kaikille kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta tärkeintä hänen hahmossaan on kuitenkin se, että hän on lihava. Myös kiltti ja mukava päähenkilö Jenna kuvailee Sadien ulkonäköä useita kertoja todella törkeään sävyyn, tyyliin ”totta kai hän on ilkeä, hänellä on jatkuva nälkä” sekä muuta roskaa. Ainoa vaan, että hahmon näyttelijä ei ole lihava.

Sadien ylipaino on hänen hahmonsa keskeisimmistä ominaisuuksista ja hahmokehityksen pääpisteitä; tyttö käy itkuisia keskusteluja äitinsä kanssa keksin syömisestä salaa ja on jatkuvalla laihdutuskuurilla. Vaikka pelkästään jo tämä itsessään on kaikin puolin halpaa ja huonoa, kliseistäkin kliseisempää huumoria, erityisen myrskyllinen tilanne on minusta siksi, ettei näyttelijä tosiaan ole lihava. Toisaalta ei sillä ole merkitystä minkä kokoinen näyttelijä oli, sillä vastaavia vitsejä ei yksinkertaisesti lauota edes reilusti ylipainoisesta henkilöstä; lihavuus on aivan liian kulunut vitsinaihe eikä sellaiselle huumorille ole sijaa missään muodossa. En tiedä mistä syystä Sadien näyttelijä Molly Tarlov pudotti painoaan nopeasti sarjan edetessä, mutta toivon, ettei se johtunut käsikirjoituksen aiheuttamasta nöyryytyksestä.

Sadie puhumassa äidilleen

Fiksu tyhmä Jenna

Huomasin nyt sarjaa uudelleen katsoessani myös sen, että aiemmin ihailemani päähenkilö Jenna on melko lapsellinen ja pöhkö. Hänet on muka käsikirjoitettu fiksuksi ja kypsäksi (mitä hän onkin verrattuna itseään vielä reilusti lapsellisempiin ja pöhköihin vanhempiin sekä ystäviin), mutta todellisuudessa suurin osa ikävyyksistä, joita hänelle muka vahingossa aiheutuu, johtuu hänen omasta käytöksestään. Jenna ajattelee monet asiat niin lapsellisesti kuin mahdollista ja yleensä hän päätyy ilman minkäänlaisia todisteita aivan mielettömiin lopputuloksiin siitä, mitä muut hänestä ajattelevat tai miksi he toimivat kuten toimivat.

Matty on suosikkipojaksi aidosti hyväksyvä, syvällinen, rakastava ja huomioonottava. Hän ei missään vaiheessa kohtele Jennaa huonosti, mutta Jenna vain päättää tulkita poikaa joka kerta pahimmalla mahdollisella tavalla. Tämä taas aiheuttaa sen, että jokainen sarjan konflikti on niin hakemalla haettu, etten vain saanut siitä enää irti sellaista riemua kuin aiemmin olin saanut. Tai siis, jos koko viisikautinen sarja olisi voitu hoitaa parissa jaksossa vain sillä, että päähenkilö ei säntäile johtopäätöksiin ilman perusteita… niin no, hehän ovat teinejä ja tuollaisia teinit ovat. Mutta vielä pahempia ovat näköjään aivan naurettaviksi kirjoitetut aikuiset. Niin no, sellaisiahan aikuiset taitavat teinien mielestä olla.

Lopuksi

Kyllä Awkward-sarja on vielä siedettävää katsottavaa. Mutta välillä se tuntui niin pahalta ja ärsyttävältä, että se jäi minulla kesken kuten ensimmäiselläkin katselukerralla. Ensimmäisen ja toisen kauden uudelleen katsominen oli riittävä nostalgiapläjäys. Enempää teinidraamaa en vain yksinkertaisesti suodattanut.

Awkwardia on tehty yhteensä viisi kautta, jaksoja niissä on 89. Yhden jakson pituus ei päätä huimaa, sillä kyse on alle puolesta tunnista. Tämä on juuri sopivaa katsottavaa vaikkapa krapulapäivään tai kuumehoureiseen telkkarin tuijotteluun.

Sarjarakastuja-asteikolla 7.5/10
IMDb-asteikolla 7.5/10

* Jos täysin rehellisiä ollaan, sarjan virallinen nimi on Awkward. eli lopussa on piste. Jätin nyt kuitenkin käyttämättä sitä tässä postauksessa.

Katso täältä, mitkä kohdat Sarjarakastujan sarjabingosta täyttyvät tätä sarjaa katsomalla!


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *